Jos selkärankareuma aiheena ei kiinnosta sinua,
suosittelen hyppäämään tämän blogitekstin yli suosiolla :)
suosittelen hyppäämään tämän blogitekstin yli suosiolla :)
Tässä pieni selvitys omasta selkärankareumataustastani.
ENSIOIREET
Pelasin vielä jalkapalloa JYPK:ssä ja sinä kesänä toimin joukkueemme varamaalivahtina. Vuosi oli 2008. Monesti pelireissujen jälkeen istuessa autoon, en pystynytkään istuutumaan kunnolla. Kerran tulin valmentajamme kyydillä ottelusta kotiin ja hän sanoi minulle, kun huomasi, miten vaikeaa istuminen minulle oli (pidin itseäni ylhäällä etupenkin käsikahvan varassa), että "Olisit nyt ihmeessä sanonut, että olet noin kipeä, etkä pysty pelaamaan". Itsekin ihmettelin sitä, miten yhtäkkiää kauhea selkäkipu iski, vaikka pelatessa (ts. liikkeellä ollessa) kipua ei ollut tuntunut laisinkaan. Tämä toistui useasti tuon kesän aikana.
Seuraava oire ilmeni syyskuussa 2008 opiskelukavereiden Riikaan tehdyn reissun aikana. Yövyimme halvassa hostellissa, joten laitoin siellä alkaneen selkäkivun huonon sängyn piikkiin.
Selkäkipu kuitenkin jatkui kotona ja nukuinkin viikkoja miehen vieressä patjalla, sillä oma sänky tuntui liian pehmeältä (jota taas luulin selkäkivun syyksi). Luin netistä, että pitkittyneen selkäsäryn vuoksi olisi syytä mennä lääkäriin, ja näin tein. Hakeuduin tk-lääkärille, josta sain lähetteen muiden perustutkimusten ohella myös reumapolille.
Lokakuussa 2008 sain ensimmäisen silmätulehduksen, mutta se meni ohi normaaleilla antibioottitipoilla. Silmätulehduksia ei ollut aikaisemmin ollut ja luulinkin sen olevan "normaalia", vaikka tuttavat sitä ihmettelivätkin, mistä yhtäkkiää olin sellaisen saanut.
Pääsin polille, mutta kuten yleistä, potilasta ei oteta alussa tosissaan. Sen hetkinen lääkärini laittoi kortisonipiikin nilkkaan (joka myös oireili kipuna ja turvotuksena) ja lähetti kotiin, sillä "Eihän näin nuorella (24 v) mitään reumaa voi olla!".
Tällä tyylillä meni ensimmäiset vuodet. Välillä reumaoireet paheni, välillä helpotti. Liikkeellä olo helpotti kipua. Varsinkin yön jälkeen selkä oli jumissa ja aamulla nouseminen sängystä vaikeaa. Muistan ajatelleeni silloin, että "Tässähän voisi vaikka hoitaa samalla vauvaa, kun joka tapauksessa pitää parin tunnin välein nousta yöllä ylös. Tällöin olisi ollut edes jokin syy nousta, nyt sitä ei ole."
Muutin jossain välissä takaisin omaan sänkyynkin, sillä huomasin, että kyse taitaa olla jostain muusta kun patjan pehmeydestä, eikä lattialla nukkuminenkaan poistanut kipuja.
Olin jo tutustunut selkärankareumaan netin kautta, sillä itselleni tuli vahva epäilys, että kyseessä voisi olla srr, selkäoireet täsmäsivät tautiin. Isoäidilläni oli myös srr ja minulla oli positiivinen reumageeni HLA-B27. Tulehdusarvot ym. muut "normaalit verikoetulokset" olivat kuitenkin viitearvoissa, joten asia ei edennyt mihinkään pariin vuoteen.
Muutin jossain välissä takaisin omaan sänkyynkin, sillä huomasin, että kyse taitaa olla jostain muusta kun patjan pehmeydestä, eikä lattialla nukkuminenkaan poistanut kipuja.
Olin jo tutustunut selkärankareumaan netin kautta, sillä itselleni tuli vahva epäilys, että kyseessä voisi olla srr, selkäoireet täsmäsivät tautiin. Isoäidilläni oli myös srr ja minulla oli positiivinen reumageeni HLA-B27. Tulehdusarvot ym. muut "normaalit verikoetulokset" olivat kuitenkin viitearvoissa, joten asia ei edennyt mihinkään pariin vuoteen.
SAIRASTUMINEN
Juhannuksena 2010 juttelin tuttavani kanssa hänen nivelreumastaan ja ensioireistaan. Hänellä ensioireena oli ollut mm. päkiäkipu. Kuinka sattuikaan, heinäkuun alussa 2010 olin lähdössä työmatkalle Amsterdamiin ja ennen reissua toiseen jalkaterääni alkoi tehdä kipeää, varsinkin aamuisin. Luulin sitä plantaarifaskiitiksi, koska seisomatyön vuoksi, olin saanut myös tällaisen riesan. Kävin ostamassa vielä ennen reissua "väljemmät" kengätkin vaivan vuoksi. No matkalle lähdettiin.
Matkalla ollessa, vasen polvi turposi niin suureksi, että löysät pellavahousut muuttuivat slim fit -mallisiksi. Käveleminen oli tuskaa, sillä päkiäkipu alkoi jo ensinmäisenä reissupäivänä. Muistan, kun sanoin työkaverille, että minun olisi paras jäädä hotellille lepäämään, sillä minua väsyttää ihan hirveästi. Kolleega suostutteli minut kuitenkin lähtemään kaupungille, sillä "Ei sinun tarvitse shoppailla, tulet vaan istumaan sinne kauppaan." No näin tein, ja se oli virhe. Olimme vielä varanneet työreissun jälkeen pari lisäreissupäivää Amsterdamiin, kahden työpäivän sijaan olimme siellä 4-5 päivää. Laahustin kolleegan perässä kaupasta toiseen. Illalla pidin särkevää ja turvonnutta polvea kylmän suihkun alla tuntikausia. Tällä reissulla tuli myös toinen silmätulehdus. Etsimme paikallisen silmälääkärin ja sain tipat. Kotiin palattuani mittasin kuumeen, sillä olo oli senmmukainen. Kuumetta oli lähes 40 astetta.
Varasin seuraavalle päivälle tk.n ajan.
Varasin seuraavalle päivälle tk.n ajan.
Onnekseni oli heinäkuu ja oma tk-lääkärini oli lomalla (hänkään ei ottanut minua enää tosissaan, tulin kai "liian tutuksi" erilaisten vaivojeni kanssa vuosien varrella). Sijaislääkäri oli nuori tyttö, joka laittoi minut kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin. Hän laittoi minulle lähetteen uudelleen myös reumapolille. Valitettavasti reumapoli oli suljettuna heinäkuun ajan, joten sain ajan vasta elokuulle. Jäin sairaslomalle, sillä en pystynyt enää edes kävellä. Kotona konttasin paikasta toiseen ja muistankin, kun polviini tuli kovettumat viikkojen konttaamisesta. Loppuajasta käytin mieheni lentopalloon tarjoitettuja polvisuojia.
Pääsin reumapolille elokuun alussa. Valitettavasti aika oli samalle lääkärille, jonka vastaanotolla olin pari vuotta sitten käynyt (tuloksetta). Edellisiltana ennen polille menoa rukoilimme äidin kanssa, että ko. lääkäri ottaisi minut tosissaan tai sitten lääkäri vaihtuisi kokonaan.
Menin aamulla hyvissä ajoin polille kainalosauvojen avulla. Hoitaja tuli hakemaan minua noin 15min ennen vastaanottoaikaani. Hän sanoi, että: "Lääkärini olikin huomannut minun ilmoittautuneen ja voisi ottaa minut jo vastaan." Olin ällikällä lyöty, sillä tämä lääkäri, jolle aika oli ja jolla olin aiemmin käynyt, tuli aina myöhässä. Edellisellä kerralla olin päässyt vasta 45min päästä vastaanotolle.
Reumapolille mentäessä hoitaja totesi; "Ei kai sinua haittaa, mutta aamulla lääkärisi vaihtui. Nyt sinulla on uusi lääkäri!"
Huokaisin kiitoksen yläkertaan, sillä kukaan ei voisi olla yhtä välinpitämätön kuin tämä aikaisempi. Rukoukseeni oli vastattu.
Astuin sisään kainalosauvojen kanssa ja uusi lääkäri hetken haastateltuaan pyysi tutkimuspöydälle. Heti vilkaistuaan paisuneita, kipeitä ja turvonneita "makkaravarpaitani", hän totesi, että selvä tapaus. Sain siltä istumalta reumalääkkeet ja diagnoosiksi spondylartropatia.
Reumalääkkeenä aloitettiin kortisonikuuri tabletteina sekä trexan ja salazopyrin.
Lääkäri lupasi, että syyskuussa palaan jo töihin ja voin siltä osin jatkaa normaalia elämää. Ja näin tapahtui. Olin sairaslomalla 7vkoa, jonka jälkeen pystyin palaamaan takaisin myyjän (seisoma)työhön.
Diagnoosi oli kaikin puolin minulle helpotus, sillä tiesin, että minua vaivasi joku, mutta koska ei tiedetty mikä (vaikka itsellä oli aavistus srr.stä), oireitani ei oltu voitu hoitaa mitenkään. Nyt kun sain ensinmäisen diagnoosin, sain oireita helpottavat lääkkeet.
Diagnoosi tarkentui vasta vuonna 2012 selkärankareumaksi, sillä tuolloin otetuissa kuvissa näkyi ensinmäiset muutokset selkärangassa. Alimmat nikamat olivat luutuneet yhteen.
Vuonna 2010 otetut kuvat olivat vielä siltä osin olleet "puhtaat".
Reumapolille mentäessä hoitaja totesi; "Ei kai sinua haittaa, mutta aamulla lääkärisi vaihtui. Nyt sinulla on uusi lääkäri!"
Huokaisin kiitoksen yläkertaan, sillä kukaan ei voisi olla yhtä välinpitämätön kuin tämä aikaisempi. Rukoukseeni oli vastattu.
Astuin sisään kainalosauvojen kanssa ja uusi lääkäri hetken haastateltuaan pyysi tutkimuspöydälle. Heti vilkaistuaan paisuneita, kipeitä ja turvonneita "makkaravarpaitani", hän totesi, että selvä tapaus. Sain siltä istumalta reumalääkkeet ja diagnoosiksi spondylartropatia.
Reumalääkkeenä aloitettiin kortisonikuuri tabletteina sekä trexan ja salazopyrin.
Lääkäri lupasi, että syyskuussa palaan jo töihin ja voin siltä osin jatkaa normaalia elämää. Ja näin tapahtui. Olin sairaslomalla 7vkoa, jonka jälkeen pystyin palaamaan takaisin myyjän (seisoma)työhön.
Diagnoosi oli kaikin puolin minulle helpotus, sillä tiesin, että minua vaivasi joku, mutta koska ei tiedetty mikä (vaikka itsellä oli aavistus srr.stä), oireitani ei oltu voitu hoitaa mitenkään. Nyt kun sain ensinmäisen diagnoosin, sain oireita helpottavat lääkkeet.
Diagnoosi tarkentui vasta vuonna 2012 selkärankareumaksi, sillä tuolloin otetuissa kuvissa näkyi ensinmäiset muutokset selkärangassa. Alimmat nikamat olivat luutuneet yhteen.
Vuonna 2010 otetut kuvat olivat vielä siltä osin olleet "puhtaat".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti