Vauvan hampaat

Ihanat, kamalat hampaat

Unikoulun myötä neiti on nukkunut useimmiten koko yön, kertaakaan heräämättä. Nukkumaan hän menee klo 21 (josta onkin hyvin tarkka) ja aamulla herätään klo 7.30-8.00 välillä. Aivan kuin kotiimme olisi muuttanut reilu kuukausi sitten uusi ihminen! En voi uskoa, että tämä tyttö on sama, joka herätti monta kertaa yössä. Koska nyt ollaan jo totuttu tähän lähes täydelliseen unirytmiin, olenkin kauhulla pelännyt hampaiden tuloa. Olen salaa toivonut, että meillä se menisi helposti, emmekä joutuisi luopua pitkästä unipätkistä (vihdoinkaan nyt, kun itsekin osaan jo nukkua kokonaisia öitä).

Olin merkannut kalenteriin, että 3.10.2015 tein ensimmäisen havainnon alahampaiden "muoteista", jotka näkyvät ikenien läpi, mutta eivät ole vielä puhjenneet (eikä olleet tuolloin vielä lähelläkään puhkeamista). 

Lokakuun puolessa välissä neiti alkoi puklailla yhtäkkiää tosi usein, monta kertaa päivässä. Ihmettelin sitä. Myös ruokahalu vaihteli (jossa ei ole ikinä ennen ollut ongelmaa). Päiväsaikaan oli normaalia huomionhaluisempi. Hän ei viihtynyt yksin, kuten yleensä viihtyy pitkiäkin aikoja lelujen parissa ja kääntymiseen ei tarvitse enää apukäsiä.  

Syy selvisi, kun valvoimme 15-16.10 välisenä yönä klo 24-02. Vauva ei tuntunut rauhoittuvan millään, ei vuoteeseen, ei maidolla, ei syliin jne. Torkahti muutamaksi minuutiksi, mutta virkosi samantien ja karjuminen alkoi. Annoin panadolia. Se auttoi onneksi ja loppuyö olikin rauhallinen. Olin jo tuosta valvomisesta aivan poikki. Ihmettelinkin, kuinka olen pystynyt herätä aikaisemmin monta kertaa yössä ja vielä selviytynyt päivän asioista. No loppuajasta se olikin vaikeaa. 

Onneksi tätä valvomista tällä erää kesti vain yhden yön. Sen yön, kun hammas tuli läpi. Rytmi kuitenkin sekoittui sen verran, että seuraavalla viikolla aamuherätys koitti klo 5-9 välillä. Samat oireilut, puklaamiset jne. jatkuivat samaan tahtiin. Seuraavana viikonloppuna tulikin toinen alahammas esiin. Kaava oli sama, tällä kertaa valvoimme 2-3 välisen ajan, mutta lääkettä ei tarvittu, syli riitti. Kun kaksi hammasta oli puhjennut, pääsimme onneksi nopeasti takaisin normaaliin unirytmiin.

Ajattelin, että tytön korkea kipukynnys (todettu useasti eri tilanteissa) saattaisi vaikuttaa helpottavasti asiaan. Ja ehkä niin olikin. 

Neidillä on nyt kaksi alahammasta, ja niiden puhkeamisesta selvittiin täysjärkisenä, vaikka pelko paluusta vanhaan yöralliin nousi heti mieleen. Onneksi niin ei käynyt. 

Tällä kertaa selvisimme vähällä, saa nähdä jatkuuko tämä hyvä onni vielä tulevaisuudessakin. Nyt odotellaan ylähampaita, siellä on jo neljä "muottia´" näkyvillä.