Paluu työelämään

Meillä alkaa nyt uusi elämänvaihe, sillä palaan takaisin työelämään marraskuun alussa. Minua taitaa jännittää enemmän kuin uutta päiväkotilaista. Ajatuksissa pyörii monta kysymystä. Miten aamulähdöt sujuvat? Ehtiikö kukaan päiväkodissa pitämään tarpeeksi sylissä, kun neiti kaipaa sitä erityisesti esim. päiväunien jälkeen? Kuinka hektiseksi meidän elämä muuttuu, kun yhteistä aikaa jää vain muutama tunti päivässä? Kuinka osaan katkonaisten öiden jälkeen omaksua uusia asioita? 

Uusi työ ei itsessään pelota, eikä edes jännitä. Eiköhän senkin omaksu ajallaan, vaikka aikaisempaa kokemusta ei olekaan ko.työstä. En siis palaa yrittäjäksi, vaan ihan normipalkolliseksi. Olenkin odottanut seitsemän vuoden yrittäjyyden jälkeen sitä, että saan palkan ajallaan ja työaika loppuu siihen, kun työpaikan ovi sulkeutuu. Se on jo kuulkaas aikamoista luksusta! Entisessä työssäni ei sinällään ollut muuta vikaa, kuin tämä yrittäjyys-näkökulma. Koen antaneeni sille jo kaikkeni, mitä osaan ja pystyn. Toisin sanoen, mitä haluan uhrata työlleni. En ole kokenut enää pitkään aikaan olleeni "omalla paikallani", joten nyt on aika siirtyä uusiin kuvioihin. Onneksi saan jättää (omalta osaltani) Satiinin osaaviin käsiin, enkä epäile yhtään, etteikö he siinä pärjäisi. 

kuva on hidastaelämää.fi sivuilta

Uskon, että nyt oli oikea aika palata työelämään, vaikka hyvillä mielin olisin kotonakin vielä jatkanut. Näin oli nyt tarkoitettu tällä kertaa. Huomaan jo nyt, että kynnys palata työelämään kasvaa koko ajan. Vaikka olen ollut poissa työelämästä vain 1.7vuotta, sen myötä tuleva muutos jännittää. Mitä se olisikaan sitten, kun aikaa olisi kulunut 3vuotta tai enemmän. Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että äitien kannustaminen osa-aikatöihin (niin että se olisi myös taloudellisesti kannattavaa käydä töissä), olisi mielestäni tosi hyvä idea. Tällöin säästyttäisiin tältä "kynnykseltä" siirtyä työelämään. 

Itse aloitan ihan kokoaikaisena työntekijänä samantien, sillä täältä "peräkyliltä" ei ole mitään järkeä hakea 15h/vko sopparia, kun bensoihin ja päivähoitomaksuihin menee koko palkka. Täydellinen tässä elämänvaiheessa olisikin varmaan 30h/vko, jos saisi itse valita.  Varsinkin, kun mieheni jatkaa edelleen reissutöissä ja minun vastuulleni jää päiväkotirumba kokonaisuudessaan. 

Onneksi neiti on tomera ja sosiaalinen tyttö, joten en epäile yhtään etteikö hän sopeutuisi ja saisi uusia kavereita helposti. Nähtäväksi jää kuinka äiti-ihminen sopeutuu. Eiköhän tämäkin oman aikansa ota ja kun rutiinit muodostuu uudestaan, uusi elämänvaihekin varmaan tasoittuu. 

Uusia päiväkotitarvikkeita